Kun Johanna Liimatainen, 41, matkusti junalta työpaikalleen, hän alkoi tuntea oudon paineen kurkussaan. Se tuntui kuin kaktuspallo puristaisi hänen kurkkuaan. Kipu säteili joka suuntaan ja tuntui kuin joku puristaisi hänen kurkkuansa. Työpaikalla lähihoitajana työskentelevä Liimatainen mittasi verenpainettaan ja se oli hälyttävän korkea: alapaine oli 130 ja pulssi yli 100. Huolissaan hän meni työterveyshoitajan luo, joka varasi hänelle lääkäriaikaa myöhemmälle samalle päivälle.
“Makasin sohvalla ja en uskaltanut liikkua. Ajatus sydänkohtauksesta käväisi mielessäni pelottavana ajatuksena. En kuitenkaan uskonut sen olevan mahdollista, sillä pidin itseäni terveenä ja hyväkuntoisena. Olin aina ollut urheilullinen, hoikka ja en ollut koskaan sairastanut mitään”, Liimatainen kertoo.
Lääkärissä Liimatainen osasi jo kuvailla tarkasti tunteitaan ja mainitsi kipua leuat alueella. Verenpaineet olivat hieman laskeneet, joten lääkäri järjesti hänelle verikokeita ja EKG-sydänfilmiä seuraavalle aamulle. Kuitenkin Liimatainen päätti mennä samana päivänä tekemään sydänfilmin. Kaikki näytti hyvältä ja hän sai luvan mennä kotiin.
Kotona puristava kipu kaulalla jatkui. Vasta puoliltaöin oireet helpottivat hetkeksi ja hän pystyi nukahtamaan. Kuitenkin kahdelta yöllä kipu oli niin voimakas, että ambulanssi oli soitettava. Hoitajat tekivät hänelle sydänfilmin ja siinä näkyi ST-nousuinfarkti, joka tarkoittaa sepelvaltimotukosta, joka täysin tukkii sepelvaltimon ja aiheuttaa hapenpuutetta sydänlihakselle. Tilanne vaati nopeaa toimintaa.
Sairaalassa tehtiin välittömästi pallolaajennus.
Varoituksen merkkejä
Sydäninfarkti antaa usein merkkejä ennen kuin itse kohtaus tapahtuu.
“Oireita voi esiintyä päiviä ennen varsinaista kohtauspäivää”, kertoo Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala. “Usein oireet voivat tulla rasituksessa ja hellittää levolla, mutta seuraavana päivänä ne voivat palata entistä voimakkaampina.”
Yleisesti puhutaan enemmän naisten epämääräisistä sydäninfarktioireista, mutta oireet voivat vaihdella suuresti sekä miehillä että naisilla. “Oireet voivat olla paljon muutakin kuin kipua: epämukavaa, ahdistavaa tai puristavaa tunnetta rintakehän alueella ja muualla”, Hekkala selventää. “Tuntemukset voivat säteillä kaulalle, olkapäille, lapaluiden väliin tai oire voi olla pelkkää epämiellyttävää säteilyä. Tällöin rintakehällä ei tunnu mitään erityistä.”
Yleensä oireet eroavat aiemmista kokemuksista. “Oireiden tulisi olla uusia ja erilaisia, mikä voi herättää epäilyksen siitä, että jotain ei ole kohdallaan.”
Oireiden yhteydessä voi myös esiintyä pahoinvointia ja huonovointisuutta.
Työikäisten huolestuttava kehitys
Nelikymppisten naisten sydäninfarktit ovat harvinaisia.
Tässä iässä noin kymmenen 100 000:sta sairastuu sepelvaltimotautiin, kun vastaava luku miehillä on 60. “Estrogeeni suojaa naisten verisuonia sen verran, että he sairastuvat keskimäärin kymmenen vuotta myöhemmin kuin miehet”, Hekkala selittää.
Vaikka sydäninfarktien kuolleisuus Suomessa on laskenut, työikäisten sydänsairastavuus ei ole vähentynyt viime vuosina. “Erityisesti naisten sepelvaltimotautiin sairastuminen ei ole vähentynyt lainkaan. Tämä kehitys on varsin huolestuttava. Yksi taustatekijä tähän on lisääntynyt ylipaino ja siihen liittyvä diabetes”, Hekkala kertoo.
Nelikymppisellä naisella, jolla on ollut sydäninfarkti, on yleensä merkittäviä riskitekijöitä, kuten korkea kolesteroli, sydänsairaus suvussa tai tupakointia. Yksi tekijä voi olla myös perinnöllisesti korkea kolesteroli, FH-tauti, jossa kolesteroli on korkea syntymästä asti. FH-potilailla on yli 10-kertainen riski saada sydäninfarkti.
“Suomessakin on tuhansia ihmisiä, jotka eivät tiedä sairastavansa tätä yleisintä periytyvää tautia”, Hekkala paljastaa.
Viime vuosina on saatu näyttöä myös muiden riskitekijöiden, kuten stressin, vaikutuksesta. Myös raskauden aikana kohonnut verenpaine tai raskausmyrkytys altistavat myöhemmille sydänkohtauksille.
Hekkala muistuttaa, että naiset tulisi tarkistaa kolesteroliarvot uudelleen vaihdevuosi-iässä, koska hormonitoiminnan vaikutuksesta ne voivat muuttua. “Valtimotaudille altistaa matala HDL-kolesteroli, joka on yleensä luontaisesti korkea naisilla. Tämä on luonut ajatuksen, että korkea HDL-kolesteroli kompensoisi haitallista LDL-kolesterolia, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Haitalliseen kolesterolin tasoon pitäisi aina kiinnittää huomiota.”
Lääkitys ei riitä yksinään
Sydänkohtauksen jälkeen potilaille aloitetaan kolesterolilääkitys ja veren hyytymistä estävä lääkitys. Usein tarvitaan myös verenpainelääkitystä.
Lääkkeiden lisäksi on olennaista muuttaa elintapoja, lopettaa tupakointi, lisätä liikuntaa ja suosia sydänterveellistä ruokavaliota, mikä tarkoittaa kovien rasvojen ja suolan vähentämistä.
Liimataisen sydänkohtaukseen vaikuttivat todennäköisesti tupakointi sekä se, että hänen isoäidillään, äidillään ja tädeillään oli kaikilla ollut sydänkohtaus – täti oli sairastunut siihen hieman yli viisikymppisenä.
“Kolesteroliarvoni olivat vähän niin ja näin hyvän puolella, mutta ei ollut mitään, mistä pitäisi olla huolissaan”, hän kertoo.
Sydänkohtauksen jälkeen tupakointi loppui välittömästi. Myös Liimatainen alkoi kiinnittämään entistä enemmän huomiota elintapoihinsa. “Olen muuttanut ruokavaliotani ja noudatan tiukasti suosituksia.”
Hekkalan mukaan on ratkaisevan tärkeää, miten potilas muuttaa elintapojaan, kun ennuste otetaan huomioon. Ruotsissa tehdyn laajan potilasaineiston perusteella, keskimäärin joka viides infarktipotilas voi saada uuden infarktin vuoden sisällä. Yleensä uusintainfarktin saaneet ovat iäkkäämpiä.
“Nuoremmilla potilailla, jotka hallitsevat riskitekijöitään, uusintainfarktin riski on huomattavasti alhaisempi. Tämä vaatii sitä, että huolehtii itsestään parhaalla mahdollisella tavalla.”
Potilas jää yksin
Kaikki eivät kykene selviytymään tästä yksin.
Liimatainen pelkäsi aloittaa liikunnan uudelleen sydänkohtauksen jälkeen. “Kesti kauan ennen kuin rohkenin lähteä edes kauppaan. Silloin ajattelin, että selviäminen kohtauksesta oli pelkkää tuuria ja uusi isku tapahtuu pian.”
Hekkalan mukaan erilaiset pelot, kuten pelko liikunnan aloittamisesta, ovat hyvin yleisiä sydänkohtauksen jälkeen. “Sairastuminen voi aiheuttaa monenlaisia pelkoja, ja niitä auttaisi paljon, jos potilailla olisi yhteys sydänhoitajaan, tietoa ja vertaistukea.”
Kansainvälisten suositusten mukaan jokainen potilas tulisi ohjata sydänkuntoutukseen, jossa kerrotaan taudista, lääkehoidosta ja tuetaan elintapojen muutoksessa. Suomessa kuntoutusta on kuitenkin tarjolla vain vähän.
“On valitettavan yleistä, että hoito jää kesken. Potilas saa toimenpiteen jälkeen lääkemääräyksen ja jää yksin pelkojensa kanssa.”
Tavoitteena on, että kuntoutusta olisi tarjolla kaikille halukkaille. Sydänliitto on käynnistänyt pilottihankkeen, jossa sydänvalmennusta tarjotaan verkossa chat- ja videopalveluna.
Liimatainen ei enää ajattele sydänkohtauksen mahdollisuutta päivittäin, eikä edes viikoittain. “Olen onnekas siinä mielessä, että harva tämän ikäinen tietää, millä tavalla sepelvaltimot voivat olla kunnossa.”
Lisätietoja sepelvaltimotaudista löydät Sydänliiton verkkosivuilta.
