Askel on hidastunut, kädet vapisevat ja puhe sammaltaa. Parkinsonin tauti ei jätä tilaa salailulle, ja sen edistyneessä vaiheessa sairastavaa saatetaan luulla humalaiseksi, eikä häntä oteta vakavasti. Yli 60-vuotiaista joka sadannella on tämä tauti, joka seuraa heitä loppuelämän ajan.
Viime keväänä suomalaiset tutkijat tekivät huomiota herättävän löydön Parkinsonin taudin syystä. Tutkimuksen mukaan valtaosassa tapauksista taudin syynä olisivat todennäköisesti sulfovibrio-bakteerit. Jos ne löydettäisiin suolistosta ajoissa ja saataisiin poistettua, tauti voitaisiin ehkäistä. Neurologian professori ja ylilääkäri Valtteri Kaasinen suhtautuu kuitenkin tutkimustulokseen skeptisesti.
Kahvi suojelee taudilta
Parkinsonin taudissa aivojen syvien osien tyvitumakealueella tuhoutuu hermosoluja. Tämän seurauksena aivoissa on dopamiinin puutetta, mikä aiheuttaa tahdonalaisten liikkeiden säätelyjärjestelmän vaurioitumisen asteittain. Kaasisen mukaan ikä on merkittävä riskitekijä taudin esiintymisessä, ja se todetaan yleensä 50-70 vuoden iässä.
Oireettomien vanhojen ihmisten aivoista tehdyissä tutkimuksissa on havaittu Parkinsonin taudin kaltaisia muutoksia. Tämä herättää kysymyksen siitä, saisivatko kaikki näitä muutoksia, jos eläisivät tarpeeksi vanhoiksi. On myös pohdittu, onko Parkinsonin tauti ikään kuin aivojen nopeutunutta ikääntymistä.
Parkinsonin tauti ei ole perinnöllinen, mutta siihen liittyy geneettistä alttiutta. Joka viidennellä tautia sairastavalla on sukulainen, jolla on sama sairaus. Miehillä tauti on yleisempi kuin naisilla. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että maaseudulla asuvilla ihmisillä on enemmän tautia kuin kaupungissa asuvilla. Tämän on epäilty liittyvän kasvinsuojeluaineisiin. Tietyt ympäristötekijät, kuten kofeiinin käyttö, on todettu pienentävän taudin riskiä. Yleisesti ottaen pienin riski sairastua tautiin on nuorilla naisilla, jotka asuvat kaupungissa ja juovat kahvia.
Vaikeasti diagnosoitava tauti
Parkinsonin tauti diagnosoidaan kliinisellä tutkimuksella, eikä laboratoriotutkimuksilla tai aivojen kuvantamismenetelmillä voida havaita sitä.
Diagnostinen tarkkuus sairauden varhaisessa vaiheessa ei ole erityisen hyvä. Neljäsosalla diagnoosista tehdään myöhemmin korjauksia, sillä oireet voivat johtua muistakin sairauksista. Diagnoosin varmuus lisääntyy vasta seurannan jälkeen.
Parkinsonin tauti vaikuttaa terveyteen kokonaisvaltaisesti. Motorisia oireita ovat muun muassa lihasjäykkyys, vapina levossa, liikkeiden hitaus, tasapainovaikeudet, kasvojen ilmeetön ilme ja puheen monotonisuus.
Kaikkein yleisin oire, joka saa potilaat hakeutumaan vastaanotolle, on toisen käden vapina levossa. Usein siihen liittyy myös saman käden lihasjäykkyyttä, liikkeiden hitautta ja sorminäppäryyden heikkenemistä. Joillakin potilailla oireet alkavat pelkällä lihasjäykkyydellä, ja he ovat saattaneet hakeutua muualla lääkärin vastaanotolla ennen neurologin luokse tulemista, esimerkiksi ortopedin vastaanotolla.
Edenneessä taudissa voi ilmetä myös autonomisen hermoston oireita, kuten nopeita verenpaineen vaihteluita, ummetusta, hikoiluhäiriöitä, lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta ja impotenssia. Yleisiä oireita ovat myös masennus, ahdistus, unihäiriöt, kivut, muistihäiriöt, ajatustoiminnan hidastuminen, harhat ja hajuaistin heikentyminen. Osa näistä oireista voi johtua Parkinsonin taudin hoidossa käytettävien lääkkeiden haittavaikutuksista.
Jo ennen motoristen oireiden ilmaantumista potilailla voi olla muita oireita, kuten häiriintynyttä REM-unta. Normaalisti REM-unessa ei ole lihasten aktiivisuutta, ainoastaan silmien liikettä. Parkinsonin tautia sairastavilla unet voivat kuitenkin olla motorisesti aktiivisia.
Esimerkiksi unessa juoksemisen näkeminen voi näkyä sängyssä jalkojen nykimisenä ja peittojen ja tyynyjen lentämisenä lattialle. Koska tautia sairastavien lihakset joutuvat päivän aikana tekemään enemmän töitä normaalia enemmän, seurauksena voi olla väsymystä ja uupumusta. Melatoniini tai klonatsepaami voivat auttaa rauhoittamaan öitä, jolloin unen laatu paranee.
Proteiini ja lääke kilpailevat keskenään
Parkinsonin tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta lääkityksellä, kuntoutuksella ja terveillä elintavoilla oireita voi lievittää.
Hyvä fyysinen kunto ja monipuolinen ruokavalio auttavat kestämään tautia paremmin. Joka päivä olisi hyvä liikkua, jotta lihasvoima ja liikelaajuudet säilyvät riittävinä, neuvoo Valtteri Kaasinen.
Monipuolinen ruokavalio auttaa yleiskunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Painonlasku on yleistä Parkinsonin tautia sairastavilla, mutta sitä voidaan ehkäistä tiheämmillä aterioilla, täydennysravintovalmisteilla, suosikkiruoilla ja runsasenergisillä välipaloilla.
Suun kuivuudesta kärsiville suihkeet, geelit ja imeskelytabletit voivat tuoda helpotusta. Myös ruokaöljyn levittäminen suun limakalvoille voi helpottaa oireita. Ruokailuajankohdilla on merkitystä lääkkeen, levodopan, imeytymiseen. Proteiini ruoasta estää lääkkeen vaikutusta, joten suositellaan ottamaan lääke tunti ennen tai jälkeen aterian.
Taudin edetessä voi ilmetä myös nielemisvaikeuksia. Helposti nieltäviä ovat piimä ja mehukeitto. Muut nesteet voi sakeuttaa apteekista saatavalla sakeuttamisjauheella. Sakeuttaminen on tärkeää, sillä jos nestettä joutuu henkitorveen, se voi aiheuttaa keuhkokuumeen.
Ummetuksen ehkäisyyn tarvitaan riittävästi juomista ja kuitupitoista ruokaa. Myös tiheä ateriarytmi edistää suolen toimintaa.
Hoitaja on hyvinvoinnin tarkkailija
Paras apu Parkinsonin tautia sairastavalle saadaan moniammatillisesta yhteistyöstä. Hoitajat liittyvät hoitotiimiin yleensä siinä vaiheessa, kun tauti on edennyt. Heidän tärkeänä tehtävänään on motivoida potilasta huolehtimaan fyysisestä ja psyykkisestä kunnostaan sekä hyvästä ravitsemuksesta. Hoitajien tulee myös seurata lääkkeiden vaikutusta.
Parkinsonin taudin hoitoon käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa verenpaineen laskua. Tämän vuoksi on tärkeää seurata, aiheuttaako lääkitys huimausta ja sen seurauksena mahdollisia kaatumisia. Jos huimausta esiintyy usein, siitä on kerrottava lääkärille. Kaatumiset voivat johtua myös tasapainon ja asennon säätelyjärjestelmän heikentymisestä.
Parkinsonin tautiin käytettävien lääkkeiden sivuvaikutuksena voi esiintyä myös harhoja. Potilas saattaa epäröidä kertoa niistä, jos läheiset ovat sanoneet, etteivät ne ole totta. Siksi on tärkeää, että hoitaja keskustelee ja kuuntelee potilasta. Tärkeää informaatiota voi saada hoitotyön ohessa.
Harhojen vuoksi lääkitystä voidaan joko lopettaa tai vähentää annosta. Toisena vaihtoehtona on aloittaa harhoihin ketiapiini- tai klotsapiinipohjainen lääkitys.
Edenneessä taudissa motoriset oireet eivät välttämättä ole elämänlaadun kannalta hankalimpia. Enemmän kärsimystä voivat aiheuttaa esimerkiksi unihäiriöt, harhat ja masennus. Siksi näistä oireista tulee keskustella potilaan kanssa, jotta yhdessä lääkärin kanssa voidaan etsiä helpotusta.
Parkinsonin taudin lääkkeisiin liittyen:
- Suomessa noin 16 000 ihmistä käyttää erityiskorvattavia Parkinsonin tautiin tarkoitettuja lääkkeitä.
- Käytettävissä on eri lääkkeitä, jotka valitaan yksilöllisesti iän, taudin vaikeusasteen ja muiden sairauksien perusteella.
- Mikään lääke ei paranna tautia tai pysäytä sen etenemistä, mutta lääkityksellä voidaan lievittää oireita.
- Yleisimmin käytetty lääke on levodopa, joka lisää aivojen dopamiinipitoisuutta.
- Alle 60-vuotiailla ensisijainen lääke vaihtoehtoiseksi lääkkeeksi levodopalle ovat dopamiiniagonistit tai MAO-B:n estäjät.
- Lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten tahattomia liikkeitä, harhoja ja impulssikontrollin häiriöitä, kuten seksuaalista aktiivisuutta tai pelihimoa.
- Haittavaikutuksia yritetään minimoida käyttämällä useita eri lääkkeitä pieninä annoksina. Taudin edetessä muista lääkkeistä kuin levodopasta saatetaan luopua.
- Vaikeissa tautimuodoissa voi joutua käyttämään vatsanpeitteiden läpi asennettavaa syöttöletkua, joka kuljettaa geelimäistä levodopaa suoraan ohutsuoleen. Toisena hoitomuotona vaikeissa tautimuodoissa on aivoihin asennettava sähköinen laite, joka parantaa tyvitumakealueen toimintaa.
- Uusimpia hoitomuotoja ovat ihon alle pistettävät ja infuusiona annettavat apomorfiini ja levodopa.
