Kummasta Kädestä Verenpaine Mitataan

Verenpaineen mittaaminen on tuttua monille, mutta mikäli mittaus tehdään vain yhdestä kädestä, voi se jättää huomaamatta jotain tärkeää. Tuoreen tutkimuksen mukaan olisi syytä mitata verenpaine molemmista käsistä, jotta saataisiin tarkempi kuva potilaan sydänriskeistä.

Verenpaineen ero käsien välillä vaikuttaa sydänriskeihin

Tutkimustulokset osoittavat, että sydänriskeihin vaikuttaa myös se, miten käsien verenpainearvot eroavat toisistaan. Yli 10 millimetrin elohopeapaineen ero systolisessa verenpaineessa käsien välillä näyttää nostavan sydäninfarktin ja aivoverenkiertohäiriöön sairastumisen riskiä. Tutkimuksessa myös havaittiin, että tällaisilla potilailla oli suurempi riski menehtyä seurannan aikana.

Aiemmin on ajateltu, että haitalliset seuraukset ilmenevät vasta, kun käsien välinen verenpaine-ero on 15 millimetriä elohopeaa. Uuden tutkimuksen myötä tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota jo pienempiin eroihin.

Tutkimuksen tausta

Tutkimuksessa analysoitiin yli 54 000 potilaan tietoja kymmenen vuoden ajan. Tulokset julkaistiin Hypertension-lehdessä.

Kohonnut verenpaine on yleistä Suomessa

Kohonnut verenpaine on yleinen terveysongelma, joka koskettaa noin kahta miljoonaa suomalaista. Normaalin verenpaineen tulisi olla alle 130/85, kun taas kohonnut verenpaine määritellään lukemilla 140/90 tai enemmän.

Yläpaine, eli systolinen lukema, kertoo valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana, kun taas alapaine, diastolinen lukema, kuvaa painetta sydämen lepovaiheen aikana.

Kohonnut verenpaine voi olla oireeton

Usein kohonnut verenpaine ei aiheuta mitään erityisiä oireita. Merkittävän kohonneen verenpaineen yhteydessä saattaa kuitenkin esiintyä päänsärkyä tai huimausta. Verenpainetaso voidaan varmistaa verenpainemittarilla.

Arviolta puolet suomalaisista aikuisista miehistä potee kohonnutta verenpainetta, joista osa ei ole tietoisia tilastaan. Miehillä kohonnut verenpaine on yksi erektiohäiriöiden yleisimmistä syistä, ja erektiohäiriöiden todennäköisyys kasvaa verenpaineen vaikeusasteen kasvaessa.

Korkea verenpaine voidaan diagnosoida terveellä henkilöllä muutaman päivän seurannan avulla. Verenpaine mitataan aamuin illoin 4-7 päivän ajan, jonka jälkeen saaduista mittauksista lasketaan keskiarvo.

Elintapojen merkitys verenpaineen hallinnassa

Valtaosa kohonneesta verenpaineesta johtuu elintavoista, mutta myös perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa. Verenpainetta nostavat muun muassa tupakointi, lihavuus, suolan liikakäyttö, vähäinen liikunta, stressi, alkoholi, tiettyjen kipulääkkeiden käyttö, hormonivalmisteet ja lakritsituotteet.

Verenpaineen kohoamista ei kannata unohtaa, sillä se voi lyhentää elinikää. Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä ja valtimoita, ja vuosien saatossa se voi johtaa valtimotaudin kehittymiseen, mikä puolestaan voi altistaa sydäninfarkteille ja aivohalvauksille. Se voi myös lisätä eteisvärinän riskiä.

Elintapojen merkitys verenpaineen hallinnassa

Kohonnut verenpaine voidaan yleensä hallita elintapojen muutoksilla. Suolan ja alkoholin kulutusta tulisi vähentää, ja ruokavalioon tulisi lisätä täysjyväviljoja ja kasviksia.

Liikunta ja painonpudotus ovat tehokkaita keinoja alentaa verenpainetta. Suositeltavia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi sauvakävely, pyöräily, hiihto, uinti, pallopelit ja ryhmäliikunta. Lihasvoimaharjoittelua ja liikehallintaa tulisi tehdä vähintään kahdesti viikossa. Myös arkiliikunta ja raskaat kotityöt auttavat alentamaan verenpainetta.

Tupakoinnin lopettaminen on erityisen tärkeää, sillä tupakointi lisää valtimotaudin riskiä.

Mikäli elintapojen muutokset eivät riitä, lääkäri voi harkita verenpainelääkityksen aloittamista. Lääkkeitä on monia erilaisia, ja hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Elintapojen muutoksilla, erityisesti suolan vähentämisellä, on hyötyä myös silloin, kun käytetään verenpainelääkitystä.

Verenpaineesta kannattaa välittää, sillä sen hallitsematon kohoaminen voi vaikuttaa terveyteen merkittävästi. Jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa verenpaineeseensa ja edistää sydämen ja verisuonten terveyttä.

Lähteet: Duodecim, Terveyskirjasto, Käypä hoito, Aivoliitto ja Iltalehden arkisto.

Aiheeseen liittyvät artikkelit