Munasarjasyöpä on salakavala sairaus, joka usein etenee pitkään oireettomana. Vasta taudin levitessä alkaa tuntua epämääräisiä tuntemuksia, vatsan turvotusta ja suolen toiminnan muutoksia.
Salakavala sairaus
Taudin varhaisvaiheessa oireet voivat olla hyvin vähäisiä tai jopa olemattomia. Tämä tekee munasarjasyövän tunnistamisesta haastavaa.
Erikoislääkäri Johanna Hynninen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo, että monelle potilaalle tai lääkärillekään ei tule heti mieleen, että kyseessä saattaisi olla munasarjasyöpä. Potilaat saattavat käydä useilla lääkäreillä valittamassa vatsavaivojaan ennen kuin päätyvät naistentautien erikoislääkärille.
Epämääräisiä oireita ja vatsan turvotusta
Munasarjasyöpä voi aiheuttaa epämääräisiä vatsakipuja, vatsan turpoamista, vuotohäiriöitä ja väsymystä. Kasvain voi myös aiheuttaa virtsaamis- ja ulostamisvaivoja, jos se painaa virtsarakkoa tai suolistoa.
Hynnisen mukaan munasarjasyöpä oireilee eri tavalla kuin esimerkiksi kohtusyöpä. Kohtusyövän yleinen oire on verenvuoto, joka saa naisen herkästi hakeutumaan lääkäriin. Munasarjasyöpässä selkeää tyyppioiretta ei yleensä ole.
Levinnyt syöpä löydetään usein myöhemmin vaiheessa
Munasarjasyöpä on kymmenenneksi yleisin naisten syöpä. Uusia tapauksia ilmenee vuosittain noin 450. Taudin riski kasvaa iän myötä, ja sitä esiintyy eniten 60-69-vuotiailla naisilla.
Valitettavasti munasarjasyöpä löydetään yleensä vasta, kun se on jo levinnyt. Gynekologisessa kaikututkimuksessa ja verikokeissa voidaan todeta etenkin levinneen syövän merkkejä.
Vaativa leikkaushoito ja solunsalpaajahoito
Munasarjasyöpää hoidetaan yleensä poistamalla sekä kohtu että munasarjat. Leikkauksessa voidaan myös poistaa imusolmukkeita ja mahdolliset vatsaonteloon levinneet kasvaimet.
Leikkauksen lisäksi potilaat tarvitsevat solunsalpaajahoitoa. Leviämisen estämiseksi kasvainmassaa voidaan pyrkiä pienentämään solunsalpaajahoidolla ennen leikkausta.
Joissakin vaikeissa tapauksissa joudutaan poistamaan osa suolta tai perna leikkauksen yhteydessä, jos syöpä on levinnyt vatsaonteloon ja verenkiertoon.
Seulonta ja uudet lääkkeet
Munasarjasyövän varhaisvaiheen löytämiseksi ei ole tällä hetkellä tehokasta seulontamenetelmää. Tutkijat kuitenkin kehittävät jatkuvasti uusia menetelmiä, kuten verestä mitattavia kasvainmerkkiaineita, joiden avulla tulevaisuudessa voidaan löytää varhaisvaiheen sairauksia.
Hynnisen mukaan munasarjasyövän lääkehoidossa siirrytään yhä enemmän yksilölliseen suuntaan. Tutkitaan erilaisia täsmälääkkeitä, jotka vaativat tarkempaa geenitutkimusta.
Uudet lääkkeet ovat usein suun kautta otettavia tabletteja eikä vaadi suonensisäistä annostelua. Ne auttavat estämään taudin uusiutumista solunsalpaajahoidon jälkeen.
Ehkäisevät tekijät
Tiedetään, että yhdistelmäehkäisypillerien käyttö pienentää munasarjasyövän riskiä. Riski on sitä pienempi, mitä pidempään pillereitä käytetään.
Raskaus, imetys ja useiden lasten synnyttäminen myös suojaavat munasarjasyövältä. Vaihdevuosiin käytetty hormonikorvaushoito sen sijaan hieman lisää riskiä etenkin pitkäaikaisessa käytössä.
Sterilisaatio, munanjohtimien poisto ja kohdunpoisto vähentävät myös riskiä. Lapsettomuus ja endometrioosi puolestaan lisäävät riskiä sairastua munasarjasyöpään.
Perinnöllinen alttius on harvinaista, mutta noin 10-15 prosenttia sairastuneista kantaa altistavaa geenivirhettä. Perinnöllistä alttiutta omaaville suositellaan munasarjojen ja munanjohtimien poistoa ennaltaehkäisevästi.
Tarkkaillaan tarpeen mukaan
On vaikea antaa yleispätevää suositusta naisten gynekologisen tutkimuksen tiheydestä. Rutiininomainen ultraäänitutkimus kerran vuodessa ei ole hyödyllinen munasarjasyövän löytymisessä.
On kuitenkin tärkeää käydä lääkärillä, jos ilmenee uusia oireita tai käyttää hormonikorvaushoitoa. Lääkärin kanssa kannattaa keskustella hormonikorvaushoidon sopivuudesta ja jatkosta säännöllisesti.
Papakokeessa munasarjasyöpä ei tule näkyviin. Siksi on tärkeää muistaa, että papaseulonta ei suojele gynekologisilta syöviltä.
Jos ilmenee vatsan turvotusta, vatsakipuja, suolen toiminnan muutoksia, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, ruokahaluttomuutta, laihtumista tai yhdyntäkipuja, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Erityisesti, jos edellisestä gynekologisesta tarkastuksesta on pitkä aika.
Lopuksi, on tärkeää pitää mielessä, että gynekologiset tulehdukset tai elämäntavat eivät ole suoraan yhteydessä munasarjasyövän riskiin.
