Närästys on tuttu tunne useimmille ihmisille. Jopa joka viides kärsii siitä viikoittain. Se voi tuntua polttavana kipuna rintalastan takana. Vaikka yleensä ei ole tarvetta huolestua satunnaisen närästyksen vuoksi, taustalla voi olla myös vakavampia sairauksia. Miten erottaa refluksitauti toiminnallisesta dyspepsiasta? Ja mistä huomata, että on syytä olla hieman huolestunut?
Refluksitauti vai toiminnallinen dyspepsia?
Jos närästys on toistuvaa, kyseessä voi olla joko refluksitauti tai toiminnallinen dyspepsia. Vatsalaukusta nousee normaalisti happoja ruokatorveen noin 3-6 prosentin ajan vuorokaudesta, riippuen henkilön asennosta. Refluksitaudin tapauksessa happoja nousee enemmän. Toiminnallisessa dyspepsiassa puolestaan normaalikaan happotuotanto ei tunnu miellyttävältä. Tämä johtuu ihmisen aistijärjestelmän herkistymisestä.
Toiminnallinen dyspepsia on yleinen ongelma. Sitä tavataan jopa kymmenellä prosentilla väestöstä. Monilla ihmisillä voi olla kummankin samanaikasia oireita. Refluksitaudissa haponeritys ei ole niin merkityksekkäässä roolissa kuin se, kuinka paljon happoja nousee ruokatorveen. Tämä johtuu ruokatorven alaosassa sijaitsevan sulkijalihaksen riittämättömästä toiminnasta.
Neljäsosalla aikuisväestöstä on palleatyrä
Vatsalaukku sijaitsee normaalisti vatsaontelossa ja ruokatorvi rintaontelossa. Näiden välissä on pallealihas. Osalla ihmisistä vatsalaukun yläosa nousee pallealihasen yläpuolelle ponnisteltaessa tai yskittäessä. Tämä viittaa yleensä siihen, että ruokatorven sulkijalihas on väljä ja henkilöllä on palleatyrä. Palleatyrä on melko yleinen vaiva. Pohjoisruotsalaisessa tutkimuksessa todettiin, että jopa 25 prosentilla aikuisväestöstä on palleatyrä.
Palleatyrät lisääntyvät iän myötä ja voivat olla yhteydessä refluksitautiin. Nykyisin palleatyrän aiheuttamaa refluksitautia hoidetaan harvoin leikkauksella. Yleensä hoito on samankaltaista kuin muissakin refluksitautitapauksissa. Ylipaino voi myös altistaa refluksitaudille. Vatsaontelon sisäinen rasvakudos lisää painetta vatsaontelossa. Tämä aiheuttaa happojen nousun keuhkojen ja ruokatorven suuntaan.
“Voidaan joskus sekoittaa sydänkipuihin”
Refluksitauti ja toiminnallinen dyspepsia eivät ole ainoita syitä närästysoireisiin. Niitä voi esiintyä myös esimerkiksi sepelvaltimotaudissa. Voimakasta närästystä voidaan joskus sekoittaa sydänkipuihin. Syömisen jälkeen tuleva närästys viittaa yleensä refluksitautiin, kun taas rasituksen yhteydessä ilmenevät rintakivut viittaavat sepelvaltimotautiin. Närästystä voi esiintyä myös yöaikaan ja se voi olla hyvin voimakasta.
Muita harvinaisempia syitä närästykseen voivat olla vatsahaava, ruokatorven tulehdukset sekä kylkiluiden ja rintalastan rustoluuliitoksen oirehtiminen. Vatsahaavaa esiintyy nykyisin suhteellisen harvoin, mutta se hidastaa vatsalaukun tyhjenemistä ja voi lisätä happojen nousua ruokatorveen. Jos kylkiluiden ja rintalastan rustoluuliitos oirehtii, se voi aiheuttaa närästyksen kaltaisia oireita. Tyypillistä tässä tapauksessa on, että rustoluuliitoskohta aristaa. Harvinaisempia syitä närästykseen voivat olla myös esimerkiksi ruokatorvessa esiintyvä sieni- tai hiivatulehdus, eosinofiilien aiheuttama ruokatorven tulehdus tai ruokatorven poikkeavaa lihassupistelua aiheuttava sairaus. Yleisimmin kuitenkin kyseessä on refluksitauti tai toiminnallinen dyspepsia.
Diagnosoinnin hankaluus
Närästyksen laaja määritelmä vaikeuttaa sen diagnosointia. Se voi tuntua polttavana kipuna tai epämukavuutena rintalastan takana. Epämukavuus on hyvin laaja käsite. Usein kuvailen potilaille, että se voi tuntua siltä kuin joku vääntäisi tiskirättiä rintalastan takana. Vaikka närästyslääkitys voi auttaa, on hankalaa erottaa toiminnallinen dyspepsia refluksitaudista, sillä molempiin liittyy stressiä.
Toiminnallisessa dyspepsiassa lääkitys auttaa vain osittain. Stressinhallinta on tässä tapauksessa tärkeä hoitomuoto. Tietämättömyys oireiden syystä lisää potilaan stressiä. Jos epäselvissä tapauksissa tehdään tähystystutkimuksia ja lääkäri toteaa löydöksen olevan normaali, potilaan epätietoisuus ei vähene. Lääkärin tulisi selittää, mitä normaalilöydös tarkoittaa. Eli oireet ovat todellisia, mutta kyseessä ei ole vakava sairaus. Lievässä refluksitaudissa yli puolella tutkimuksissa löydös on normaali.
Jos lääke ei auta ollenkaan refluksioireisiin ja löydös on normaali, potilaan aistijärjestelmä on aktivoitunut ja potilas aistii elimistön normaalia toimintaa epämiellyttävinä oireina. On tärkeää, että potilas sisäistää tämän tiedon. Muuten oireilu voi jatkua hankalana. Usein ihmiset miettivät, onko heillä vakava sairaus.
Missä kohtaa pitää huolestua?
Vaikka närästys on yleinen vaiva ja harvoin hengenvaarallinen, voi joissakin tapauksissa olla syytä olla huolissaan. Refluksitauti tulisi tarkistaa mahalaukun tähystyksellä, jos närästys on jatkuvaa ja vaatii toistuvaa lääkehoitoa. Tutkimusten tarpeellisuus riippuu myös iästä. Jos oireet alkavat yli 50-55-vuotiaana, niiden aiheuttaja on syytä selvittää vakavampien sairauksien poissulkemiseksi. Jos epäillään sepelvaltimotautia, sydänasiat on hyvä tarkistaa ensin.
Tietyt oireet yhdistettynä närästykseen ovat erityisen tärkeitä tarkistaa. Jos haluat lisätietoja, voit tehdä oirearvion närästykseen liittyen Omaolo-palvelussa ja selvittää, millaiseen hoitoon sinun kannattaisi hakeutua tai miten hoitaa närästystä itse.
Lähde: Terveyskirjasto, IL-arkisto
