Glaukooma eli silmänpainetauti on salakavala sairaus, joka vähitellen tuhoaa näköhermonpään ja verkkokalvon soluja. Tämä tuho aiheuttaa asteittain heikentyvää näkökenttää. Usein potilas ei tunne mitään oireita ennen kuin näkökenttäpuutokset ovat jo edenneet pitkälle. Valitettavasti vaurioita ei voi korjata, joten taudin tunnistaminen varhain on äärimmäisen tärkeää. Hoidon tavoitteena on pysäyttää taudin eteneminen, sillä hoitamattomana glaukooma voi johtaa sokeuteen.
Kuinka yleinen glaukooma on?
Glaukooma on harvinainen lapsilla ja nuorilla aikuisilla, mutta sen esiintyvyys kasvaa merkittävästi 45 vuoden iän jälkeen. Yli 80-vuotiaista lähes 5 % sairastaa glaukoomaa. Suomessa on yli 80 000 glaukoomalääkitystä käyttävää ihmistä. Koska tauti on pitkään oireeton, glaukoomaa sairastavia henkilöitä on todellisuudessa paljon enemmän kuin tiedämme.
Mistä glaukooma johtuu?
Glaukoomalla on useita eri alatyyppejä, ja se on monitekijäinen sairaus. Silmänpaine on yksi taudin etenemistä aiheuttava tekijä, joten hoito keskittyy silmänpaineen alentamiseen. Glaukooman riskitekijöitä ovat kohonnut silmänpaine, ikääntyminen, likitaitteisuus, lähisuvussa esiintyvä glaukooma ja eksfoliaatio eli silmän sisäinen “mykiön hilsetystila”.
Normaali silmänpaine väestössä on 10-21 mmHg välillä. Kuitenkin jotkut ihmiset voivat luonnostaan saada korkeamman silmänpaineen, joka ei kuitenkaan aiheuta ongelmia silmille. Jos silmänpaine on kuitenkin erittäin korkea (yli 30 mmHg), tiedetään, että lähes kaikki sairastuvat ajan myötä glaukoomaan. Toisaalta suurella osalla glaukoomapotilaista silmänpaine on alle 21 mmHg eli “normaali” havaitsemisvaiheessa, joten pelkkä silmänpaineen mittaaminen ei takaa glaukooman puuttumista.
Glaukooman tunnistaminen
Glaukooma voi ilmetä äkillisenä tautina, jolloin silmänpaine nousee nopeasti hyvin korkeaksi. Tämä aiheuttaa voimakasta kipua, silmän punoitusta ja näön heikkenemistä. Useimmiten glaukooma on kuitenkin alkuvaiheessa täysin oireeton ja sitä voi sairastaa tietämättään pitkään. Potilas voi havaita näkökenttäpuutoksia vasta taudin edetessä pitkälle. Valitettavasti hoito ei enää korjaa jo syntyneitä näkökenttävaurioita, joten taudin ajoissa havaitseminen on ratkaisevaa näön säilymiselle.
Glaukooman tutkiminen
Glaukooman diagnoosi perustuu silmälääkärin tekemään perusteelliseen tutkimukseen, jossa tarkastellaan silmän rakenteita ja mitataan silmänpainetta. Lisäksi tutkimuksissa selvitetään mahdolliset näkökenttäpuutokset ja otetaan valokuvia silmänpohjasta. Tarvittaessa tehdään myös valokerroskuvaus (OCT) hermosäiekerroksen mittaamiseksi. Silmänpaine voi vaihdella päivän aikana, joten useita mittauksia samana päivänä tarvitaan painevaihteluiden havaitsemiseksi.
Joskus glaukoomadiagnoosi voidaan tehdä heti, mutta usein epäilyttävät muutokset vaativat lisätutkimuksia ja jopa vuosien seurantaa ennen diagnoosin varmistumista tai hylkäämistä.
Glaukooman hoito
Glaukooman hoidossa keskitytään silmänpaineen alentamiseen. Tavoiteltu hoitotaso riippuu diagnoosivaiheen silmänpaineesta ja taudin etenemisasteesta. Silmänpainetta voidaan alentaa silmätipoilla, laserhoidolla ja kirurgialla.
Yleensä hoito aloitetaan silmätipalla, joka alentaa silmänpainetta. Käytettävissä on useita erilaisia tippoja, joista valitaan potilaalle sopivin vaihtoehto. On tärkeää, että lääkitys on tehokasta ja sopii potilaalle hyvin. Joillekin potilaille riittää yksi tippavalmiste, kun taas toisille tarvitaan useampia eri tippoja tavoiteltavan silmänpaineen saavuttamiseksi. Jos tipat aiheuttavat haittavaikutuksia tai eivät alenna silmänpainetta riittävästi, voidaan harkita muita hoitomuotoja. On myös mahdollista, että silmänpaine nousee ajan myötä käytetystä lääkityksestä huolimatta.
Selektiivinen lasertrabekuloplastia (SLT) on usein ensisijainen hoitomuoto. Siinä laserilla käsitellään kammiokulmaa, jotta silmänsisäinen neste pääsee helpommin ulos. Toimenpide on nopea ja kivuton. SLT-hoito voidaan aloittaa ilman tippoja, jos silmänpaine laskee riittävästi. Toimenpiteen teho vähenee ajan myötä, mutta sitä voidaan tarvittaessa toistaa myöhemmin.
Glaukoomakirurgiaa käytetään vaikeissa tapauksissa, joissa tippoilla tai laserhoidolla ei saavuteta riittävää silmänpainetta tai niitä ei voida käyttää haittavaikutusten vuoksi. Leikkaustyyppejä on useita, kuten trabekulektomia ja syvä sklerektomia. Tavoitteena on ohjata silmänsisäinen neste sidekalvon alle, jolloin silmänpaine laskee.
Glaukoomaleikkauksiin liittyy riskejä. Nykyaikaiset leikkausmuodot ovat kuitenkin vähäriskisempiä ja toimenpide on pienempi. Silmään voidaan asentaa pieni putki, joka ohjaa nesteen virtaamaan ulos silmästä. Putki on näkymätön ja turvallinen. Tällainen toimenpide voi olla osa myös kaihileikkausta.
Glaukooman säännöllinen tutkimus
Vaikka silmänpaine olisi hoidon jälkeen tavoitetasolla, säännölliset kontrollikäynnit ovat välttämättömiä, koska silmänpaine voi nousta uudelleen hoidosta huolimatta. Kontrolleissa seurataan myös näkökenttää, näköhermonpäätä ja hermosäiekerrosta. Jos tauti etenee hoidosta huolimatta, silmänpainetta on saatava entistä alemmalle tasolle.
On suositeltavaa, että jokainen käy silmälääkärillä noin 45 vuoden iässä, kun ikänäköoireita alkaa esiintyä. Tämä on tärkeää, koska silmien yleisterveydentila on selvitetään samalla. Glaukooma on vain yksi silmäsairauksista, jotka uhkaavat näköä vähäoireisesti. Jos silmät ovat terveet ja perheessä ei ole glaukoomaa, tarkistuskäyntiä suositellaan 3-5 vuoden välein yli 60-vuotiaille. Jos glaukooman riski on korkea esimerkiksi perinnöllisyyden takia, oma lääkäri päättää sopivasta seurantavälistä.
Nykyajan tutkimusmenetelmillä glaukooma voidaan todeta usein ennen näkökenttäpuutosten syntymistä. Taudin ajoissa havaitseminen on paras tapa varmistaa hyvä näkökyky elämän loppuun asti.
